Burleskin historiaa – esitysten kultavuodet ja nykypäivä

Historiallisesti burleskilla on tarkoitettu kirjallista, draamallista tai musiikillista teosta jonka tarkoitus on tehdä karikatyyria kohteestaan. Burleski-sana juontaa juurensa Italiasta, jossa italian kielinen sana “burlesco” tarkoittaa vitsiä tai pilan tekoa. Viktoriaanisella aikakaudella burleskin tyyppisistä esityksistä, jotka sisälsivät parodiaa ja karikatyyreja, käytettiin myös “extravaganza” -kuvausta. Nykypäivän tanssimuotoinen burleskiesiintyminen on vakiintunut vasta myöhemmin.

Burleskiesitysten tyypit

Ensimmäisen kerran burleski-nimityksen viittaus on löydetty Englannin kirjallisuushistoriasta myöhäisellä 1600-luvulla. Tuolloin tämä sana viittasi jo teatterinomaiseen esiintymiseen. Esimerkiksi vuonna 1890 Richard Strauss’ Burleske for piano and orchestra käy esimerkkinä musiikillisesta burleskista. Teatterillisen burleskin esimerkkejä ovat W. S. Gilbertin Robert the Devil sekä A. C. Torr – Meyer Lutz -esitykset. Johan Strauss II kirjoitti burleskioperetteja 1800-luvulla. Yksi kuuluisimmista sävellyksistä on nimeltään Die lustigen Weiber von Wien vuodelta 1868. Burleski on löytänyt tiensä myös jazziin.

Burleskin kehitys varietee -esityksiksi

Burleskin kehitys modernimpaan suuntaan jatkui 1800- ja 1900-luvuilla. Etenkin Yhdysvalloissa burleski muuntui varietee -suuntaan, ja näiden esitysten kulta-ajat ovat olleet vuodesta 1860 vuoteen 1940. Esityksiä pidettiin etenkin kabareissa, klubeilla sekä teattereissa. Tuolloin esitykset sisälsivät sekä komediaa että naisesiintyjiä jotka riisuivat vaatteitaan lavalla. Jotkin Hollywood-ohjaajat ovat koettaneet luoda burleskitunnelmaa 30-luvulta aina 60-luvulle saakka. Lontoon burleskikausi taas koettiin jo 1830-1890 välillä. Lontoossa laji muodostui musiikilliseksi teatteriparodiaksi, jossa tunnettu ooppera, näytelmä tai balettiesitys muunnettiin karikatyyriksi itsestään. Musiikki oli tärkeä osa esitystä, joka oli usein melko rohkeakin. Kohtauksia lainattiin alkuperäisistä sävellyksistä, jotta yleisö pystyi seuraamaan esityksen juonen kehitystä.

Burleskikohtauksia löytyy esimerkiksi elokuvista Cabaret sekä All That Jazz (1972 ja 1979). Burleski on kokenut renesanssin useaan kertaan ja viimeisin lajityypin nousukausi alkoi 1990-luvulla.

Burleskin komediapiirteet

Burleski on historiallisesti ollut tarkoitettu tahallisen naurettavaksi ja parodioivaksi lajiksi, joka usein imitoi ja karikatyrisoi useita taiteen tyylejä samanaikaisesti. Koska burleskiesityksissä pilkattiin paljon myös kirjallisia tuotoksia, esitysten katsojilta odotettiin lukeneisuutta. Tämän tyyppisiä esityksiä on nähty burleskilavoilla myös viime vuosina.